再見

Ohi on! Vaikkei tällä kertaa päiviä tarvinnut laskeakaan, hyvä kun viimeistä kertaa metroon noustessa tajusi, että tämä on nyt tässä. Viimeiset pari viikkoa oli aikamoista tykitystä. Lukuisten lopputenttien ja esitelmien lisäksi ohjelmaa riitti kerrakseen vielä kokemattomien nähtävyyksien ja ihmisten hyvästelyjen parissa.

Taiwan jäi eilen taakse ja kirjoittelen tätä nyt Vietnamin suurimmasta kaupungista, Ho Chi Minhista (tai Saigonista, kuten monet paikalliset sitä edelleen kutsuvat). Nyt on vuorossa elämäni pisin kotimatka Vietnamin, Kambodzan, Thaimaan ja Ruotsin kautta. Siitä ja vaihtojakson loppukatsauksesta kerron joskus myöhemmin. Nyt keskityn Taiwanin viimeisiin muistoihin.

Vasta pari viikkoa sitten pääsin kokemaan nähtävyyden, jota olin odottanut jo pitkään ennen matkalle lähtöä, Taipei 101:n. Tuo 509 metriä korkea pilvenpiirtäjä oli maailman korkein rakennus välillä 2004-2010 ja kuuluu edelleen tämän kategorian top 10:een.

Elephant Mountainilta kuvattu Taipei 101 erottuu selkeästi kaupungin muusta siluetista.

Rakennus on (yllättäen) Taipein suosituimpia nähtävyyksiä, joten olin kuullut kauhutarinoita pitkistä hissijonoista. Olin siis odottanut vapaata arki-iltapäivää, jolloin myös sää olisi kirkas. Pikkuhiljaa kuitenkin päivät vähenivät ja koska halusin ehdottomasti vierailla ylhäällä, oli pakko tyytyä hieman vähemmän täydelliseen säähän. Olin laskelmoinut meneväni hyvissä ajoin, jotta ehtsin mahdollisen jonotuksenkin jälkeen näkemään auringonlaskun. Maanantai-iltapäivänä tornissa ei kuitenkaan ollut paljoa ruuhkaa ja pääsinkin ylös käytännössä heti, auringonlaskuun oli vielä muutama tunti.

Vaikka aamulla oli ollut hyvä sää, näytti iltapäivä ikävän pilviseltä ja sumuiselta. Silti ensimmäiset silmäykset 400 metrin korkeudella sijaitsevalta näköalatasanteelta saivat minut haukkomaan henkeä. Usvan keskellä häämöttävä Taipei näytti joka suuntaan loputtomalta talomereltä. Hetken tiirustelun jälkeen alkoi seasta erottua tuttuja rakennuksia: dormien viereinen Taipower Building, NTU Sports Centerin valkoinen katto, Taipei Arena, Miramar Ferris Wheel, Nangang Technology Park ja Elephant Mountain.

Ällistyttävän upeaksi näkymä muuttui kuitenkin auringon alkaessa lähestyä horisonttia. Yhtäkkiä pilvipeiton reuna tuli näkyviin ja viimeiset auringon säteet valaisivat Taipeita erittäin taiteellisesti.

Näkymä luoteeseen. Alussa näkymä oli jopa aavemainen, mutta väistyvä pilvipeite teki siitä taiteellisen. Kaupunki vain jatkuu ja jatkuu... Vasemman 

Näkymä itään. Laskevan auringon valaisemat rakennukset näyttivät ällistyttävän upeilta. (Huom Taipei 101:n varjo!)

Lopulta päädyin olemaan ylhäällä kolme tuntia. Koko rahan edestä siis! Oli myös uskomatonta todeta, että vaikka Taipei 101:n viisi ensimmäistä kerrosta koostuvat yhdestä maailman kalleimmista ostoskeskuksesta, saa rakennuksen alta normaalia ravintolaruokaa muutamalla eurolla (tai Michelin-ravintolasta parilla kympillä).

Tenttien lomassa viimeisten viikkojen ohjelmaan kuului myös monia illallisia ja illanistujaisia loistavassa seurassa. Viimeisiin vierailukohteisiin lukeutuivat muiden muassa Taipein satamana toimiva Keelungin kaupunki, sekä historiallinen Pingxi-rautatielinja. Viimeisenä kohteena lähtöpäivän aamuna oli Elephant Mountain (ensimmäinen kuva). Sää ei ollut yhtä täydellinen kuin kuvassa, mutta vuorelle kapuaminen oli silti juurikin oikeanlainen jäähyväinen Taipeille ja muulle Taiwanille.

Taipei jäi taakse hieman kaksijakoisin mielin. Toisaalta oli mukava lähteä taas reissun päälle ja muutaman viikon päästä Suomeen, toisaalta kokonainen vuosikaan tuskin olisi ollut liikaa. Vielä jäi paljon nähtävää Taipeihinkin, puhumattakaan muusta Taiwanista tai Itä-Aasiasta. Aivotkin alkoivat pikkuhiljaa tottua kiinalaisiin merkkeihin, kun niistä aina muutaman sieltä täältä tunnisti.

Vasemmalla Keelungin satamakaupunkia, oikealla Pingxi-linjan varrella sijaitseva "Taiwanin Niagara".

Ainahan on hyvä jättää jotain seuraavaan kertaan, sillä totisesti toivon, ettei tämä jäänyt viimeiseksi Taiwanin visiitiksi.

Joulun aikaa Taiwanissa

7. tammikuuta 2015. Eilen kalenterini ilmoitti minulle loppiaisesta. Joku siis loppui, mutta mikä? Edellisestä sanailustani on taas ehtinyt vierähtää jo kolmisen viikkoa. Tähän väliin jäi käytännössä kokonaan aika, joka Suomessa tunnetaan joulun aikana.

Olen kerran aikaisemmin viettänyt joulua Pohjoismaiden ulkopuolella, mutta sekin oli syvän katolilaisessa Chilessä. Tämänkertainen kokemukseni talvipäivänseisauksen vietosta ei-kristityssä maassa poikkesi siis suuresti kaikesta aikaisemmasta. En yleensä ole kovin kummoinen jouluihminen, joten olin jopa tyytyväinen saadessani hyvän tekosyyn välttää kaikki jouluviikkojen hössötys ja kiireily.

Yllätyin kuitenkin siitä, että joulu loppujen lopuksi näkyi selkeästi myös täällä katukuvassa. 7-eleveneissä raikasivat joululaulut (välillä englanniksi, välillä kiinaksi), krääsäkaupat täyttyivät joulukoristeista ja yllätinpä eräänkin joulupukin suoristelemassa pukinpartaansa toimistotalon tuulikaapissa.

  

Jouluaatto. Pakko se oli uskoa, kun
opettajakin sen taululle kirjoitti.

  

Hieman epäluonnollinen ja erittäin
häiritsevästi vilkkuva joulukuusi
dormin aulassa.

Jotain tunnelmasta kuitenkin puuttui. Suomen joulussa pidän eniten siitä jouluaaton ja uudenvuoden välisestä hiljaiselosta, kun läpi päivän yövaatteissa loikoilu on kerrankin sallittua. Täällä siitä ei ollut tietoakaan. Päivät täyttyivät tavalliseen tapaan luennosta ja (lukukauden loppupuolella lähes joka kurssille tyypillisistä) projekteista. Jouluaaton aamuna sentään kiinan opettaja tarjosi paikallisia talviherkkuja ja puolet tunnista käytettiin kiina-aiheisen monopolimuunnelman parissa.

Sen sijaan joulun aikaan mahtui monta mahtavaa illanviettoa loistavassa seurassa, jotka eivät olisi Suomessa kovinkaan helposti onnistuneet niinä päivinä. Oli paikallisen vaihtarijärjestön jouluillallista, joulutunnelman virittelemistä suomalaisporukassa ja oikeaa taiwanilaista kotiruokaa (todella harvinaista) sekä lahjanvaihtoa talvipäivänseisausta juhlistaessa.

Kaiken kruunasi kuitenkin sitsit. Marraskuussa jo äänihuulia alkoi laulattaa ja vanha järjestöaktiivi halusi päästä järjestämään pitkästä aikaa kunnon pirskeitä. Niinpä päätimme suomalaisporukalla järjestää sitsit. Haasteita oli monta: mukana vain viisi järkkääjää, joista yksi ei ollut aiemmin sitsannut; kunnollisen sitsitilan ja keittiön pohtimiseen piti käyttää aikaa ja jostain piti vielä saada sitsaajatkin. Kaikki meni kuitenkin yllättävän helposti, yliopiston ja vaihtarijärjestön (nimeltään ISIS...) hallinnoima monitoimitila osoittautui täydelliseksi sitsipaikaksi ja sisälsi jopa pienen keittiön. Ruoat suunniteltiin huolella niin, että ne olisi mahdollista valmistaa tarjotuilla välineillä, eli riisikeittimillä, mikroilla ja grilliuuneilla.

Sitsien lauluvihko, jonka kannesta tarkkasilmäisimmät löytävät myös ruokalistan.

Budjettia oli yllättävän hankala arvioida, sillä vaikka hintataso yleisesti on Suomea selkeästi halvempi, ovat jotkut perustuotteet, kuten maito, yllättävän kalliita täällä. Päätimme rajoittaa osallistujamäärän 30 henkeen, jottei työmäärä kasvaisi liian suureksi. Osallistujia vaikutti aluksi tulevan nihkeänlaisesti, mutta kovan mainostuksen ja hypetyksen seurauksena halukkaita olisi lopulta ollut jopa selkeästi enemmän kuin pöytäpaikkoja.

Haasteitakin silti riitti. Saimme jännittää ISIS:n kanssa hoidettua tilavarausta sitsipäivän aamuun asti, jolloin olimme jo päättäneet mennä paikalle, olipa varausta tai ei. Kiireen välttämiseksi hoidimme kauppareissun ja aloitimme ruokien valmistuksen jo sitsejä edeltävänä päivänä. Porkkanalaatikot ja lihamurekkeet saatiin kyllä nopeasti kasaan, mutta loppuilta menikin odotellessa, sillä dormeilta löytyi ainoastaan yksi tarpeeksi suuri grilliuuni ruokien paistamiseen. Lopputuloksena kyseinen uuni oli täydellä teholla lähes 12 tuntia, aina aamuyön tunneille saakka.

Ennen sitsien alkua ilmassa oli pientä paniikkia liittyen mm. riisipuuron valmistumiseen, pöytien kattamiseen ja pääruoan lämpimänä pitämiseen. Loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin erittäin hyvin. Ruokaa riitti jopa santsikierroksiin ja itseäni laulunjohtajana lämmitti, kun saksalaiset ja ranskalaiset uskaltautuivat toivomaan omia laulujaan lauluvihkon ulkopuolelta. Joissain lauluissa tosin sain olla lähes yksin äänessä...

Vaikka teemaa ei virallisesti ollutkaan, sitsien yleisilme oli jouluisahko.

Osoittautui, että suunnittelemamme 10 euron ruoka- ja juomabudjetti henkeä kohden oli selkeästi yliarvioitu. (Suomessa tyypillisesti 12 euroa.) Laskimme osallistumismaksua 7,5 euroon ja silti pelivaraa jäi niin paljon, että pää- ja jälkiruoan välissä emäntämme kävivät alakerran FamilyMartista noutamassa ainekset yllätysbooliin.

Sitsien jälkeen vuorossa olikin pian uusivuosi. Uudenvuodenaattoaamuna oli kuitenkin matkattava 100 kilometrin päähän laboratoriokierrokselle Taiwanin synktrotronille. Kierros oli mielenkiintoinen ja sisälsi mm. harvinaisen vierailun tyhjään synkrotronihalliin (uusi synkrotroni ja mittausasemat käynnistyvät tämän vuoden aikana).

Vanha ja uusi synktrotroni. Molemmat pyöreitä rakennuksia. Toinen täynnä mittalaitteita, toinen lähinnä rakennustyömaata.
Uusi synkrotroni tulee olemaan yksi Itä-Aasian kalleimmista koneista.

Uudenvuoden kohokohta oli Taipei 101 -pilvenpiirtäjän ilotulitukset, joiden takia kaupungin keskusta täyttyi miljoonista vierailijoista. Emme omalla porukallamme halunneet änkeä tungokseen, vaan tyydyimme ihailemaan tulituksia kauempaa. Koska omista kuvauksista ei tullut mitään, ohessa ammattilaisen näkemys.

Suosittelen koko näytön kuvaa ja Full HD -laatua.

Kiitoksia vuodesta 2014 (tai 103, kuten täällä päin sanotaan) ja toivotan kaikille seuraajille mahtavaaa jatkoa vuodelle 104! 

Loppiaisena viimeistään havahduin siihen, että Taiwanissa oleskeluni loppuu puolentoista viikon päästä. Vielä on paljon nähtävää (ja miljoona kurssityötä/tenttiä tehtävänä), joten enköhän saa aikaiseksi vielä ainakin yhden päivityksen tältä "bataattisaarelta".

Viikonloppu geologina

Hupsista, edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo lähemmäs kaksi kuukautta. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua huimasti, mutten vain syystä tai toisesta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä. Taiwanin tutkimusmatkat ovat sisältäneet mm. tutkimusmatkat Etelä-Taiwanin "Hawaijiin", Kentingiin sekä Itä-Taiwanin helmeen, Hualieniin ja Tarokon rotkoon. Näistä reissuista satte kuitenkin tyytyä vain kuviin. Tässä kirjoituksessa keskityn geologiaan. Aloitan oppitunnilla Taiwanin lähihistoriasta (sisältäen viimeiset 10 miljoonaa vuotta).

Kenttäkurssin ryhmä: Antti, 涵霄, 格君 ja allekirjoittanut.

10 miljoonaa vuotta sitten Taiwanin saarta ei ollut. Kaikki, mitä nyt näen ympärilläni oli vain merenpohjaa - tai sen alla. Taiwan sijaitsee geologisesti harvinaisen mielenkiintoisessa kohdassa, jossa Euraasian ja Filippiinien mannerlaatat törmäävät. Törmäys alkoi noin 10 miljoonaa vuotta sitten - ja jatkuu edelleen. Törmäyskohdan maa alkoi puristua kasaan ja kohoata ylöspäin, synnyttäen Taiwanin saaren.

Erityisen mielenkiintoisen Taiwanin saaresta tekee se, että laattojen törmäys saaren alla ei ole suoraviivainen, vaan tekee mutkan juuri saaren kohdalla. Koillispuolella Filippiinien mannerlaatta työntyy Euraasian laatan alle, kun taas etelässä tilanne on päinvastainen. Molemmat törmäyskohdat nostavat merenpohjaa nopeasti kohti pintaa, jolloin uusia saaria syntyy sauman kohdalle. Lähitulevaisuudessa (seuraavat 10 miljoonaa vuotta) sekä Taiwanin ja Japanin että Taiwanin ja Filippiinien välille syntyy jatkuva ketju pieniä saaria.

Törmäyskohdan kaarevuudesta seuraa montakin kiinnostavaa seikkaa. Pohjoisosan törmäys alkoi aikaisemmin, joten Kravun kääntöpiirin pohjoispuoliset vuoret ovat vanhempia ja pikkuhiljaa uppoavat takaisin mereen Filippiinien laatan mukana.  Etelässä törmäys on tuoreempi. Maa nousee nopeasti (3 mm vuodessa) synnyttäen uusia vuoria sitä mukaan kuin pohjoisosan vuoret laskevat pinnan alle.

Saarta halkoo kaksi vuorijonoa: keskusvuoristo ja rannikkovuoristo. Keskusvuoristo (kuvassa vaaleansininen) on Euraasian mannerlaatan itäisimpiä kohtia ja nousee ylös "puskutraktori-ilmön" ansiosta. Vuoriston korkein kohta, 玉山 / Yù Shān, "Jade-vuori" (3 952 m) on samalla koko itäisen Aasian toiseksi korkein huippu. Lähes kaikki asutus saarella on keskittynyt keskusvuoriston länsipuolen tasangoille, erityisesti Taipein, Kaohsiungin ja Taichingin miljonakaupunkeihin. Saaren itäisin reuna kuuluu FIlippiinien mannerlaattaan, joka Euraasian laattaan törmätessään nousee ylös muodostaen rannikkovuoriston (kuvassa vaaleanpunainen). Tämä rannikkovuoristo laskee mereen hyvin jyrkästi, tarjoten siten henkeäsalpaavat maisemat rannikkoajelulle.

Suoraan mereen laskeva rannikkovuoristo saaren itärannikolla Hualienin lähellä.

Tämän kaiken siis opin geologian kurssilla, joka viime viikonloppuna huipentui kenttätutkimukseen saaren eteläisimmissä osissa Hengchungin niemellä. Kenttäkurssi kesti perjantaista maanantaihin. Loputtomalta tuntuneen bussissa istumisen jälkeen tutkimuskohteita olivat muide muassa:

Maanjäristysmuseo vuoden 1999 kohtalokkaan maanjäristyksen tapahtumispaikalla. Maanjäristyksen seurauksena syntyi kilometrien pituinen siirroslinja, jonka korkeusero vaihtelee 3-10 metrin välillä. Siirroslinjan tielle osui mm. pato, koulu ja urheilukenttä.

Vuoden 1999 maanjäristyksen tielle osuneet koulu ja urheilukenttä. Kuriositeettina: juoksuradan venyneistä viivoista geologit saavat harvinaisen tarkkaa tietoa siirroksen suunnasta ja suuruudesta.

Lähes kuivuneen joen pohja, josta löytyi lähes kaikkia saarelle tyypillisiä kivityyppejä keskus- ja rannikkovuoristoilta kulkeutuneina.

Joen pohjan yleisin kivilaji oli hiekkakivi, mutta myös tuliperäisiä, metamorfisia ja muita sedimenttikiviä löytyi joen kuljettamana.

Muinaisen laguunin pohja, täynnä fossiileja.

Tunnin fossiilinmetsästyksen tulos: 20 erilaista fossiilia.

Hiekkakivimuodostelmia sekä rannikolla että sisämaassa.

Hiekkakiveä myrskyisällä rannikolla, sekä aurinkoisessa sisämaassa.

Kerrostunutta hiekkakiveä.

 Vasta äskettäin maankohoamisen johdosta merestä nousseet kuolleet korallit, eli kalkkikivet.

Aikaisemmin mainitsemani puskutraktori-ilmiö selkeänä pienemmässä mittakaavassa: oikealta työntyvä maa nousee tasaisesti, kunnes saavuttaa huippunsa törmäyskohdassa ja laskee jyrkästi mereen.

Hengchunin niemeä Guangshanin kukkulalta tiirailtuna.

Kenttäkurssi oli erittäin antoisa, en sitä valitessa osannut aavistaa Taiwanin olevan näin geologisesti(kin( ainutlaatuinen kohde. Tuskin koko Euroopasta (Islantia lukuunottamatta) löytyy yhtä paljon geologisesti kiinnostavia kohteita näin pienellä (hieman Tanskaa pienemmällä) alueella. Kiinnostavuutta lisää myös se, että pohjoisten ja eteläisten osien vuoristojen ikäerot antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella vuorten elinkaarta ja kehittymistä usean miljoonan vuoden mittakaavalla.

Olisi ollut hyödyllistä käydä kurssi jo heti lukukauden alussa, jolloin olisi voinut aivan uusin silmin tarkastella muitakin Taiwanin pinnanmuotoja - etenki Tarokon rotkoa, josta nyt jäi käsiin vain kasa kuvia ja paljon kysymyksiä geologiasta.

Oli siis todella avartava kokemus viettää viikonloppu geologin silmin ja kurssista on varmasti iloa myöhemmin myös Taiwanin ulkopuolella, kun osaa paremmin arvailla maanmuotojen syitä. Tällä osaamismäärällä kuitenkin tuntuu, että minkä tahansa muodostelman voi selittää monin eri tavoin ja oma mielipide muodostelman syntymekanismista voi heittää montakin kertaa kuperkeikkaa lyhyen keskustelun aikana. Maanantai-iltana, kotikonnuille palattuamme, kaivoinkin kiinteän olomuodon fysiikan oppikirjan esiin ja mieluusti integroin itseni takaisin fyysikoksi.

Ilha Formosa

Kun portugalilaiset ensimmäisenä eurooppalaisina astuivat Taiwanin saarelle 1500-luvulla, nimesivät he sen Ilha Formosaksi, Kauniiksi saareksi. Nyt puolitoista kuukautta samalla saarella majailtuani en voi muuta kuin samaistua ristijöiden mielipiteeseen. Enkä ole vielä edes päässyt kokemaan kuin murto-osan saaren antimista. Taipein lisäksi olen vieraillut edellisessä postauksessa mainitussa Yehliu Geoparkissa, viikko sitten itärannikolla Yilanin maakunnassa ja viime viikonloppuna uusimpana valloituksena muutamalla Taipein pohjoispuolella sijaitsevista vuorista!

Xin Mountain. Muutaman tunnin ja 500 metrin vertikaalisen kapuamisen jälkeen.

Viime viikkojen kuulumisia

Toissa viikonloppuna suuntana oli tosiaan Yilanin maakunta Taiwanin itärannikolla. Viikonloppu oli erittäin vaihdikas, mutta samalla myös rentouttava. Kolmen päivän aikana ehdimme kokea kuumia lähteitä (joka päivänä), surffausta Tyynessä valtameressä, Yilan Cityn night marketeja, maaseutumuseota, koskenlaskua, sekä kiinalaista jalkahierontaa.

Night marketeja, katuravintoloista öisin täyttyviä kortteleita löytyy Taipeistakin, mutta muuten kokemukset olivat itselleni kaikki uusia. Taiwan on tuliperäinen saari, joten kuumat lähteet ovat täällä yleisiä vähän samaan tapaan kuin Islannissa. Yilanin maakunnan kaupunki Jiaoxi on erityisen tunnettu kuumista lähteistään ja koko kaupunki tuntuukin olevan rakentunut niiden ympärille. Muutaman tunnin lilluminen 40-asteisessa vedessä avasi kyllä portit aivan uudenlaiseen zen-tilaan. 

Ensimmäinen surffauskerta oli kyllä myöskin mahtava kokemus. Kouluttaja näytti ensin oikeat liikkeet ja auttoi vedessä antamalla vauhtia oikeisiin aaltoihin, mutta reilun tunnin päästä kaikki oli jo osattava itse. Kouluttajan avustuksella pääsin kuin pääsinkin muutaman kerran pystyyn laudalla, mutta melkoisen vaikeaa se oli. Nousuveden kiiriessä rantaan aallotkin muuttuivat arvaamattomimmiksi, eikä lopussa ilman kouluttajaa meinannut päästä enää mihinkään. Hiekantäyteinen suolavesi ei myöskään tehny jaloille hyvää niiden hangatessa styroksilautaa vasten. Niinpä varpaissa näkyy vielä reilun viikonkin jälkeen arpia.

Kyseisen viikonlopun viimeinen suurempi ohjelmanumero oli koskenlasku. Vuoristojokea laskettiin alas suurehkolla kumiveneellä. Matkan varrella oli oikeita koskia ja patoja. Välillä oli vaikea uskoa, että sellaisista pudotuksista pääsee lautan kyydissä alas, mutta hyvin ohjaaja luotsasi meidät perille. Lähdössä mainittu "ei siellä kastu" paljastui melko pian mukavaksi jäynäksi. Onneksi sentään tajusin tyhjentää arvotavarat taskuista ennen lähtöä...

Xie Mt. - Meng Lake Hiking Trail

 Viime sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa mukaan vaellukselle paikallisiin maisemiin. Kyseessä oli sattumalta Facebookista bongattu vaellustapahtuma ja mukana olikin hauska nähdä suuri kirjo erilaisia ihmisiä, suurin osa paikallisia. Vaellus sijoittui parikymmentä kilometriä Taipeista pohjoiseen, "New Mountain Dream Lake":n ympäristöön.

New Mountain Dream Lake, eli Meng-vuoristojärvi sekä taustalla ensimmäisestä kuvasta tuttu Xin-vuori. Järvi kutakuinkin ympyränmuoitoinen ja halkasijaltaan 50 metriä. Ilmeisesti siellä on silti tarvetta veneelle ja kahdelle (huonokuntoiselle) laiturille.

Ensimmäinen pari tuntia kului hieman leveämpää polkua seuratessa. Pysähdyimme järvelle evästauolle ja sen jälkeen jatkoimme jyrkemmille poluille. En aluksi meinannut uskoa, että menemme aivan ylös asti, mutta yllättävän nopeasti vuoren huippu tuli vastaan. Näkymät olivat huikeat. Sattui onneksi lähes pilvetön sää, joten näkyyttä oli kymmeniä kilometrejä. Huipulta näkyikin pohjoiseen Keelungin kaupunkiin ja merelle asti sekä etelään Taipeihin. Oli kyllä jokaisen puuskutuksen arvoista!

Näkymä etelään. Taustasta erottuu upeasti Taipei 101:n siluetti. 

Näkymä pohjoiseen. Jos tarkkaan zoomaa, niin keskeltä kuvaa Keelungin kaupungin paljastaa kolme savupiippua. Hieman niistä vasemmalle erottuu vuorten takaa himmeästi yksittäinen nyppylä. Se on Yehliung Geopark, josta mainitsin edellisessä kirjoituksessani.

Huippua pitkin kavuttiin jonkin aikaa, kunnes polku vei takaisen järven liepeille. Siellä vaellusporukkamme kaivoi kattilat esiin ja alkoi kokkaamaan erilaisia nuudeli- ja riisikeittoja. Ilmeisesti kyseessä oli ryhmän kaksivuotispäivä, joten yllätykseksemme mekin pääsimme osaksi ateriasta.

Syksy on saapunut Taiwaniin!

Dormin hississäkin siitä jo kerrotaan, syksy on saapunut! Suomessa totuttuun tapaan se tarkoittaa pimeneviä iltoja ja sateisia ilmoja. Hieman vähemmän tuttuun tapaan se tarkoittaa sitä, että lämpötila kohoaa hellelukemiin enää viisi kertaa viikossa ja että osa kasveista aloittaa kukintansa. Ruskasta ei ole tietoakaan.

Syksy tarkoittaa usein myös vaaleja. Tänä syksynä itseäni koskettaen lähinnä kolmia vaaleja: Taiwanin kunnallisvaaleja (en omaa kansalaisuutta, en voi äänestää, mutta vaikea vaalimainoksia on olla huomaamatta), Suomen kirkollisvaaleja (ei, en aio maksaa satoja euroja siitä, että matkustaisin lähimmälle äänestyspaikalle Hongkongiin), sekä HYY:n edustajistovaaleja. Edustajistovaaleissa olen itsekin ehdolla ja uskallankin väittää olevani kauimpaa vaalityötä tekevä henkilö, HYY vaikuttaa siis ainakin 9 000 kilometrin säteellä Helsingistä! Mielipiteitäni voi käydä tutkailemassa Ylioppilaslehden vaalikoneella. Lisää vaaleista fb-sivullani tämän ja ensi viikon aikana.

Easycard on easy!

Kylläpäs nyt riittää asiaa kun edellisestä kirjoituksesta on jo pari viikkoa, mutta vielä yhdestä asiasta haluan kertoa. Suur-Taipein alueella on käytössä Easycard, joka toimii joukkoliikenteen maksuvälineenä samaan tapaan kuin matkakortti Helsingissä. Paitsi, että Easycard on paljon monipuolisempi! Kortille voi ladata ainoastaan arvoa, mutta siellä oleva raha ei muutu vain epämääräiseksi bussirahaksi, vaan samalla kortilla voi tehdä ostoksia esimerkiksi useimmissa 7-eleveneissä. Kortin etälukuominaisuutta on hyödynnetty monissa paikoissa maksutapahtumien ulkopuolellakin. Wikipedian mukaan kortti on jopa toiminut joidenkin suurten konferenssien ID-korttina, ollen samalla kulkukortti konferenssitiloissa. Opiskelijoilla (ainakin NTU) kortti on integroitu normaaliin opiskelijakorttiin ja sillä onnistuu edellä mainittujen lisäksi esim. kirjastossa kulkeminen ja lainaaminen.

Kortti toimii myös avaimena paikallisessa kaupunkipyöräjärjestelmässä, joka sekin on huippuluokkainen. Pyöriä löytyy sadoista pisteistä ympäri kaupungin ja ne ovat hyväkuntoisia, sekä kaupunkiajoon sopivia. Ensimmäinen puolituntinen pyörän selässä on ilmainen ja sen jälkeen hinta on 10 $ (~25 snt) / 30 min neljään tuntiin asti.

Viimelauantainen ajokkini. Varusteina löytyy jarrut, vaihteet, soittokello, säädettävä satula, tukeva jalka, sekä etukori! Taustalla Taipein Grand Hotel.

Lauantaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan "U-baikkailua". Se yllätti minut erittäin positiivista. Liikenteen seassa puikkelehtiminen oli jopa niin sujuvaa, että meinasin päätyä moottoritien rampille ennen kuin tajusin, ettei kyseisellä tiellä ole enää pyöräkaistaa. Ajelin Taipein keskustan lähettyvillä tavoitteenani löytää paikallinen pride-kulkue. Kulkueen löysin, mutta aihe olikin jokin aivan muu, ilmeisesti jokin uskonnollinen muistopäivä.

Kiinaa ja kiinaa

Tänään on 10.10., paitsi suomalaisen kirjallisuuden päivä, myös Kiinan tasavallan kansallispäivä. Tänään on kulunut päivälleen 103 vuotta Qing-dynastian kaataneesta Wuchangin kansannoususta. Tämän johdosta täällä vietetäänkin eilen alkanutta pitkää viikonloppua. Nyt ulkoa kuuluu tasaisin väliajoin pauketta - ja vaikka ikkunasta ei mitään näykään, toivon että ääni tulee ilotulitteista.

Hyvää itsenäisyyspäivää Taiwan!

Tietämättä sen tarkemmin ylimääräisen vapaapäivän syystä, olen viime viikkoina sattumalta turisteillut kansallista itsetuntoa kohottavissa kohteissa. Taipei on täynnä komeita rakennuksia, jotka kiinalaiseen tyyliin usein sisältävät paljon kauniita yksityiskohtia. Näyttävimmät näistä ovat entisiä suurmiehiä kunnioittamaan rakennetut muistomerkit.

 

Taiwanin pitkäaikaisen presidentin, Chiang Kai-shekin kunniaksi kohotettu muistomerkki.

Muistomerkiltä avautuu upea näkymä Vapaudenaukiolle. Vasemmalla kansallinen konserttitalo ja oikealla kansallisteatteri.

Sun Yat-sen Memorial Hall, vallankumousjohtajan ja Kiinan tasavallan ensimmäisen presidentin kunniaa puolustava muistomerkki.

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet pitkälti opiskelujen parissa. Erityisesti kiinaan on saanut käyttää rutkasti aikaa. Kiinan kurssilla edetään kovalla vauhdilla ja olenkin nyt erittäin tyytyväinen, että aloitin uudestaan alusta kesällä käymäni pikakurssin jälkeen. Toisaalta uuden kielen opettelu on erittäin mielenkiintoista - etenkin kun kyseessä ei ole eurooppalainen kieli - mutta samalla erittäin haastavaa juurikin kielen täydellisestä erilaisuudesta johtuen. Kun eurooppalaisisssa on osattava kääntämään sanat sekä omasta kielestä vieraaseen että toisin päin, on kiinassa ainakin yksi ulottuvuus lisää kun muistettavaa on vieraan sanan lisäksi myös merkki. Mielenkiintoista on myös, että usein uusia sanoja muistellessa tulee ensimmäisenä mieleen käännös viimeksi oppimalleni kielelle, espanjalle.

Vaikeuksia on tuottanut etenkin monimutkaisten merkkien piirtäminen. Jokainen käsialani nähnyt voi kuvitella, miltä näyttävät samalla kädellä tuotetut, jopa 25 vedon mittaiset taideteokset. Toisaalta on hauskaa tuntea palaavansa ala-asteelle kun pääsee toistamaan samaa merkkiä kymmeniä kertoja harjoituskirjan sivuille. ilen kului yli tunti noin 200 toiston tekemiseen.

Oman nimen harjoittelua tätä kirjoitusta varten.

Jopa omaa nimeä joutuu muutaman kerran harjoittelemaan, jotta merkki alkaa näyttää oikealta. Kiinalainen nimeni on siis 安東, Ān Dōng, joka tarkoittaa itäistä rauhaa.

Opiskelujen lisäksi ohjelmassa on ollut mm. luontoretkeä, bileitä sillan alla - sekä uusi tuttavuus - laitesukellus. Liityin yliopiston sukelluskerhoon ja tositoimiin päästiin ensimmäistä kertaa viime viikon lauantaina. Vaikka kyseessä olikin vain reilun tunnin mittainen tutustuminen välineisiin ja koesukellus viisimetrisen altaan pohjalle, oli kokemus aivan upea. En malta odottaa tutkimusmatkoja avarammille vesille! Keskiviikkona pyrkimyksenä oli ikuistaa "verikuu", mutta pilvinen sää ja huono maastonkartoitus esti aikeet (vuoren länsipuolelta ei välttämättä näe kuuta joka nousee idästä...).

Yuehliu Geopark.

5 metrin syvyydessä.

Opiskelua Taipeissa

• Noin 30 000 opiskelijaa
• Maailman 100 parhaan yliopiston joukossa
• Tutkii laaja-alaisesti lähes kaikkia mahdollisia tieteitä
• Maan selkeästi menestynein yliopisto
• Suuri vaikuttaja yhteiskunnassa
• Pääkampus keskellä pääkaupunkia, lukuisia muita toimipisteitä ympäri maata

Kuulostaako tutulta? Kuvailin nimittäin juuri nykyistä opiskelupaikkaa, Taiwanin kansallista yliopistoa (國立臺灣大學, National Taiwan University, tuttavallisemmin NTU). Mielenkiintoista toki, että kaikki ylläolevat pointit pitävät paikkansa myös Helsingin yliopiston kohdalla.

Yliopiston logo

Ensimmäinen viikko aasialaista opiskelua on nyt takana enkä voi kuin hämmästellä, kuinka tutulta kaikki vaikuttaa. Vaikka olen lähes 8 000 kilometrin päässä kotoa ja täysin uudenlaisen kulttuurin ympäröimä, tuntuu opiskelu hyvin pitkälti samalta kuin Helsingin yliopistossa.

Monivaiheisen kurssivalinnan toisen vaiheen päätyttyä kalenterissani komeili viisi fysiikan kurssia. Mukaan oli vielä tulossa kiinan kielikurssi, sekä mahdollisesti geologian kenttäkurssi. 19 paikallista opintopistettä (vastaa noin 30:tä eurooppalaista). Vaihtostipendin edellytyksenä oli 12 opintopistettä, joten harkitsin työmääräni optimoimista ja jonkin kurssin pudottamista pois. Päätin kuitenkin käydä katsomassa ensimmäiset luennot ja tehdä päätökset vasta sen jälkeen. Viime viikon alussa kurssilistani näytti seuraavalta:

• Flying Machines: Principle and Practice
• Fundamental of Soft Matter
• Fundamentals and Application of Synchrotron Radiation and Neutron Scattering
• Solid State Physics I
• Solid State Optical Devices
• Introduction to Field Geology
• General chinese

Erojakin Helsingin yliopistoon löytyy. Karkeasti neliökilometrin kokoista
ja muotoista kampusaluetta halkoo 600-metrinen palmubulevardi.

Aloitin siis paikalliset opiskeluni lentämisen perusteista. Kurssin ideana siis ensin käydä läpi, miksi lentokoneet ja muut lentävät härvelit pysyvät ilmassa ja tämän jälkeen lopputyönä rakentaa tällainen lentävä härveli itse. Saa nähdä, miten käy. Kurssi on yliopistolla uusi ja sen vetäjä vaikuttaa olevan siitä todella innoissaan, mikä näkyy myös luennoilla. Vaikuttaa hyvältä kurssilta.

Samaa ei voi sanoa seuraavasta kurssista. Luennoitsija vaikutti hieman pettyneeltä huomatessaan luokassa minut ja toisen vaihtarin ja tajutessaan, että kurssi pitääkin oikeasti luennoida englanniksi. "Ei hätää, selitän kyllä vaikeammat kohdat myös kiinaksi", johti siihen, että 75 % luennosta ja luentokalvoista oli kiinaksi...

Synkrotronisäteilyn ja kiinteän olomuodon fysiikan kurssit vaikuttivat keskenään samankaltaisilta, vaikka jälkimmäinen luennoidaankin erillisen tutkimusinstituutin, Academia Sinican tiloissa Taipein laidalla. Molemmat kurssit vaikuttivat olevan vahvasti tuleville tutkijoille suunnattuja ja esittelykierroksella huomasinkin, että yli puolet opiskelijoista ovatkin tohtoriopiskelijoita. Eipä siinä, onpahan tarpeeksi haastetta.

Solid State Optical Devices vaikutti myös mielenkiintoiselta, vaikka insinööripuolelta onkin. Ensimmäisellä luennolla kuitenkin selvisi kurssin olevan kokonaan kiinaksi, joten kahden käden sormilla laskettavan sanavarastoni turvin en voinut kuin todeta: "Zài jiàn" ja poistua takavasemmalle. Eipähän tarvinnut pitkään pohtia pois jätettävää kurssia.

Geofysiikan kenttäkurssille olin yrittänyt päästä heti ensimmäisessä hakuvaiheessa, mutta kurssi on suosittu, enkä ollut mahtunut mukaan. Viimeinen mahdollisuus oli ensimmäisen luentoviikon päätteeksi tilaisuudessa, jossa jo rekisteröityneet tulivat lunastamaan kurssipaikkansa ja loput paikat menivät ensimmäisinä paikalla olleille. Kävi tuuri ja joulukuussa pääsenkin kiertelemään Taiwanin kaunista saarta geologin kiikareiden läpi.

Kiinalaisen kalligrafian harrastejärjestö esiintyy paikallisella järjestötorilla.

Kiinan kurssia olin jännittänyt ehkäpä eniten. Nopeasti Taiwaniin saavuttuani huomasin, ettei alkukesästä Suomessa suorittamastani kiinan alkeiskurssista jäänyt juuri mitään päähän. Tämä näkyi myös lähtötasotestissä, jonka perusteella aloitin jälleen tyhjästä. En silti usko, että kesän kurssi meni aivan hukkaan. Toivon pystyväni nyt opiskelemaan tehokkaammin, kun osa asiasta on jo tuttua ja voin keskittyä enemmän ongelmakohtiin. Ehkäpä osaan tammikuussa jotain muutakin kuin esitellä isoäitini.

Yleisesti ottaen ensimmäinen opiskeluviikko meni siis hyvin. Vaikeaselkoisesta ilmoittautumishärdellistä huolimatta pääsin juurikin niille kursseille, joille halusinkin ja uskon jopa hyötyväni niistä kaikista - osalla saanen jopa suoraan korvata kursseja Helsingissä. Hieman olen ihmetellyt kotitehtävien poissaoloa (vaikkakin useimmilla kursseilla niiden painoarvo on 10-20 %), sekä kurssien vahvaa painottumista käsitteisiin, matematiikan kustannuksella. Omissa kuvitelmissani olin juurikin ymmärtänyt aasialaisen fysiikan opiskelun paljolti kaavojen ja numeroiden ulkoa opetteluksi. Tämän suhteen näytän siis erehtyneen pahasti, mutta onneksi positiivisella tavalla.

Toisen opiskeluviikon alun kruunasi kollokviossa esiintynyt,
grafeenin tutkimuksesta Nobelilla palkittu Andre Geim.

On täällä opiskelun lisäksi myös opiskeluelämää. Lukuisten kerhojen lisäksi erilaisia retkiä ja muita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia näyttää riittävän joka lähtöön. Niistä lisää ensi kerralla...

Auringon laskiessa Taipei, sekä sen kuuluisin maamerkki, Taipei 101 heräävät eloon.
Kuva "elefanttivuorelta".